Cavalier-yhdistystä perustamaan

”Lähtölaukaus oman yhdistyksen perustamiselle oli SKK:n järjestämä tilaisuus lokakuun 31.päivänä 1972 Haagan VPK:n kerhohuoneistossa Helsingissä. Yhteiseen neuvonpitoon oli kutsuttu cavalier kingcharlesinspanielin kasvattajia ja omistajia ja heitä oli paikalla toistakymmentä eri puolilta Suomea. Kääpiökoirayhdistystä edustivat Ritva Ehnberg ja Gunnel Holm, joista ensinmainittu esitteli rodun historiaa ja rotumääritelmän. Kokouksen pohjalta päätettiin perustaa SKK:n liitto-osaston alaisuuteen oma jaosto hoitamaan cavalieriasiaa”, on Ulpu Lohikainen muistellut cavalieromistajien järjestäytymisen aikaa.

Rotua harrastavasta yhdistyksestä rotujärjestöksi

Maaliskuun 16. päivänä 1973 kokoontuivat Annukka Kankaapää, Leila Kankaanpää, Johanna Kurhinen, Orvokki Moilanen, Anja Satukangas ja Inkeri Valtonen perustamaan rotua harrastavaa yhdistystä. Yhdistyksen nimeksi otettiin Suomen Cavalier King Charles Spanieli ry. Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää Cavalier Kingcharlesinspanieli-rotuisten koirien jalostusta ja kasvatusta Suomessa. Yhdistyksen päämäärien toteuttamiseen pyrittiin järjestämällä koiranäyttelyjä, kursseja, valistus- ja esitelmätilaisuuksia, antamalla opetusta ja neuvoja jäsenilleen sekä harjoittamalla julkaisutoimintaa. Yhdistyksen kotipaikka oli Lappenrannan kaupunki ja alkuvuosina toiminta keskittyi maan itäiseen osaan. Yhdistys toimi Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen jäsenenä Suomen Kennelliiton alaisena.

Rotumäärältään suuri Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys suunnitteli 1980-luvun alkupuolella rotujärjestönsä jakamista. Tässä vaiheessa Suomen Cavalier King Charles Spanieliyhdistys herätteli omia itsenäistymispyrkimyksiään rotujärjestöksi. Yhdistys alkoi myös täyttää rotujärjestöksi pääsyn vähimmäisvaatimuksia. Toimittu oli kymmenisen vuotta ja toimintaa alkoi olla koko maassa, jäsenmäärä oli kasvanut ja cavalierejä rekisteröitiin vuosittain yhä enemmän.

Syyskokousasiana 2.8.1983 olikin rotujärjestöksi anominen. Yhdistys ryhtyi valmistelemaan uusia sääntöjä ja muutosehdotus saatiin vuoden 1986 aikana. Uudet säännöt hyväksyttiin vuosikokouksessa 15.2.1987. Yhdistyksen viralliseksi nimeksi tuli Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistys r.y. (ruotsiksi Finska Cavalier King Charles Spanielföreningen r.f.) ja kotipaikaksi Helsinki. Yhdistyksen virallinen kieli on suomi. Uusien sääntöjen mukaan yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen, aikaisemman yhden vuosikokouksen sijasta, varsinaiseen kokoukseen: vuosikokoukseen maaliskuussa ja syyskokoukseen marraskuussa.

Vuosi 1987 oli yhdistyksen toiminnassa muutenkin merkittävä. Edelleen samana vuonna Suomen Kennelliiton valtuuston kevätkokouksessa 9.5.87 yhdistys hyväksyttiin itsenäiseksi rotujärjestöksi. Järjestön yksinomaisena rotuna oli Cavalier Kingcharlesinspanieli.

Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt:

Orvokki Moilanen vv. 1973 – 79
Hilkka Laitamo vv. 1980 – 85
Mirja Sillanpää vv. 1986 – 88
Gun Holmström vv. 1989 – 90
Päivi Itkonen vv. 1991 – 93
Annukka Paloheimo v. 1994
Päivi Itkonen vv. 1995 – 2000
Hilkka Laitamo vv. 2001 – 2004
Anne Lindström vv. 2005 –

Yhdistys on lahjoittanut viirin seuraaville:

Marja-Liisa Erjansalo, Sigurd Nyby, Gun Holmström, Ritva Poikolainen, Kari Järvinen, Liisa Posa, Raija Järvinen, Diana Schilizzi, Rainer Kaskela, Mirja Sillanpää, Hilkka Laitamo, Anja Szyszkiewicz, Arja Lallo, Inkeri Valtonen, Orvokki Moilanen, Anneli Wikström, Leila Mytty

Yleistä toiminnasta 1973 – 1997

Yhdistyksen alkuvuosina 1970-luvulla rotu alkoi tulla tunnetuksi ja suomalaiselle cavalierkasvatukselle luotiin pohja. Seuraavalla vuosikymmenellä oma näyttelytoiminta sai alkunsa, yhdistykselle laadittiin uudet säännöt. Yhdistyksen toiminta lisääntyi ja monipuolistui. Rodun jalostukseen ja sen neuvontaan panostettiin. 1990 -luku on korostanut vastuullista kasvatustoimintaa, sairauksiin liittyvän asiallisen tiedon jakamista ja perinnöllisten sairauksien ehkäisyn kehittämistä.

Sääntöjen mukaisesti yhdistys on pitänyt yhteyksiä jäsenistöönsä yleisten kokousten, koulutus- ja kerhotilaisuuksien sekä oman julkaisunsa avulla. Yhdistyksellä on ollut oma yhteyshenkilö naapurimaassa Ruotsissa. Rodun kotimaahan Englantiin yhteyttä on pidetty maassa vierailleiden tuomareiden ja yhdistyksen yksityisten jäsenten kautta.

Ulkomuototuomarineuvotteluja on yhdistyksen piirissä pidetty vuosina 1974, 1982, 1994 sekä 2001. Yhdistys julkaisi vuonna 1993 Kirsti Määttäsen ja Anne Lindströmin laatiman muistion rodun historiasta ja havainnollistetun rotumääritelmän.

Yhdistys on järjestänyt yhteisiä terveystarkastustilaisuuksia parikin kertaa vuodessa. Yleisten kokousten yhteyteen on pyritty järjestämään eläinlääkärien esitelmiä ynnä muuta rotukohtaista tietoa. Tärkeä yhdistyksen neuvonta- ja tiedotuspaikka on ollut infopiste Suomen Kennelliiton näyttelyjen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa. Yhdistykstä on myös tiedotettu monistein sekä päivälehtien eläinpalstoilla.

Cavalierien yleistyttyä esiintyi niiden pitovaikeuksia ja uudelleen sijoituksen tarvetta. Tämän yhdistys otti ohjelmaansa syksyllä 1996 ja on pyrkinyt toimimaan koirasta luopuvien ja sitä etsivien yhteytenä.

Jäsenistö

Yhdistyksen pienestä perustajajoukosta jäsenmäärä on kasvanut lähinnä 1980-luvun puolivälistä cavalierien lisääntynyttä määrää seuraten. Vuosina 1983 – 85 jäsenmäärä oli jonkinverran alle 500 (1983; 478, 1984, 473, 1985; 455). Vuonna 1986 yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi merkittävästi ollen vuoden lopussa 815. Vuoden 1991 lopussa yhdistyksen varsinaisia jäseniä oli 1342 ja vuoden 1997 lopussa 1298.

Talous

Yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseksi tarvittavat varat tulevat jäsenmaksuista, näyttelytuloista, lehti-ilmoituksista, tavaran myynnistä sekä avustus- ja korkotuloista. ATK-laitteiden hankinta ja julkaisutoiminta ovat koetelleet taloudenpitoa. Sitä on paikattu arpajaisin ja kirpputoriakin on pidetty kesäpäivien yhteydessä. Yhdistyksen myyntiartikkeleita ovat olleet collegepuserot, T-paidat, sateenvarjot, lippalakit, cavalieriaiheiset kirjat ja kortit. Yhdistyksen sydäntutkimustilille on varoja saatu lahjoituksina sekä cavalieriaiheisten postikorttien myyntituloista.

Yhdistyksen taloutta hoiti Liisa Posa lähes parikymmentä vuotta. Leila Rajaheimo toimi rahastonhoitajana 1989 – 90 sekä Sirpa Luoto-Nykänen 1994. Tällä hetkellä yhdistyksen talousasioita hoitaa Mirja Hentilä.

Jalostustoimikunta

Cavalieryhdistys on alusta alkaen tähdentänyt jalostusneuvonnan tärkeyttä rodun ulkomuodon ja terveyden edistämiseksi. Alustava suositus jalostusohjesäännöksi annettiin vuonna 1984, jossa huomioitiin koirien laatuvaatimukset. Rodun merkittävästi yleistyessä ohjesääntö uusittiin vuonna 1986, jolloin siitokseen hyväksyttyjen koirien laatuvaatimusta nostettiin. Koirien tuli olla myös polvi- ja silmätarkastettuja ja terveitä. Jalostuksen tavoiteohjelma cavaliereille on hyväksytty vuonna 1994 ja vuoden 1997 alusta Cavalier kingcharlesinspanieli kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan sydämen osalta. Jalostuksen tavoiteohjelma oli vuosituhannen vaihteen suuri projekti ja julkaistiin Cavalier-lehdessä 2/2002. Yhdistyksen perustama JTO-työryhmä on laatimassa vuoden 2006 aikana uuden jalostuksen tavoiteohjelman, sekä PEVISA-ohjelman uudistuksen.

Jalostustoimikunta ylläpitää rodun virallista tiedostoa, jonne tallennetaan Suomessa rekisteröidyt cavalierit, niiden omistajat, koirien viralliset terveystiedot ja näyttelytulokset. Terveystarkastustuloksista vuosita 1970 – 1993 on julkaistu kirja ja näyttely- ja terveystarkastustuloksia julkaistaan vuosittain.

Jalostustoimikunta välittää tietoa hyväksyttyjen yhdistelmien pennuista.

Kesällä 1992 jalostustoimikunta piti ensimmäisen jalostustarkastuksen, joka käsitteli viiden eri uroksen yhteensä 25 jälkeläistä.

Sydän cavalierin ongelmana

1980-luvun puolivälissä Ruotsista tuli tietoa Cavalier kingcharlesinspanielin synnynnäisistä sydänvioista. Pian oli osoitettu, että sydämen läppävika on rodussa yleinen: noin puolella yli neljävuotiaista koirista oli sydämestä kuultavissa sivuääni. Välittömästi ryhdyttiin etsimään tietoa sen syistä ja keinoja sen ehkäisyyn. Vuonna 1990 jalostusohjesääntöön lisättiin, että toimikunnan hyväksymien yhdistelmien molempien vanhempien tuli olla tutkittuja sydämen osalta ja terveitä.

5.4.1992 järjestettiin Sydänpäivä Kuninkaantien hotellissa Espoossa. Tilaisuuteen oli kutsuttu esitelmöimään dosentti Clarence Kvart Ruotsista sekä suomalaiseksi asiantuntijaksi ell Mikael Ilves. Keskustelun pohjalta sovittiin, että ell Ilves tutkii cavalierien sydäntilannetta Suomessa kuudenkymmenen koiran otoksessa. Tutkimus vahvisti sydämen läppävian yleisyyden myös suomalaisilla cavaliereilla.

Vuonna 1994 yhdistys ryhtyi laatimaan uusia toimenpiteitä ja säännöksiä cavalierien sydänvian koko laajuuden kartoittamiseksi ja ehkäisemiseksi. Jalostuksen uusi tavoiteohjelma hyväksyttiin syyskokouksessa vuonna 1994. Kokouksessa päätettiin rodun liittämisestä Suomen Kennelliiton periytyvien vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAAN. Kennelliiton hallitus hyväksyi tavoiteohjelman syksyllä 1996 ja PEVISA cavalierien sydänvian vastustamiseksi astui voimaan 1.1.1997. Näin pentueen rekisteröimisen ehtona on molempien vanhempien sydämen kuuntelutulos. Tässä Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa ollut edelläkäjivä ja säännös on ainutlaatuinen maailmassa.

Näyttelytoiminta

Yhdistyksen ensimmäinen virallinen erikoisnäyttely pidettiin 17.5.1981 Riihimäellä. Arvosteltavaksi oli ilmoittautunut 47 cavalieria ja tuomarina toimi Raija Järvinen.

Kymmenvuotiaan cavalieriyhdistyksen toinen oma erikoisnäyttely pidettiin niinikään Riihimäellä 4.4.1982. Tuomarina oli tällä kertaa ruotsalainen cavalierkasvattaja Sigurd Nyby. Näyttelyyn oli ilmoitettu 64 koiraa. Tästä eteenpäin oma erikoisnäyttely järjestettiin vuosittain.

Vuonna 1984 yhdistyksen taloudellinen tilanne oli niin hyvä, että ensimmäisen kerran saatettiin kutsua rodun kotimaasta Englannista kasvattajatuomari erikoisnäyttelyä arvostelemaan. Näyttely pidettiin Riihomäellä 14.4. ja Mrs Diana Schilizzi oli tullut arvostelemaan suomalaisia cavaliereja. Osanottajamäärä oli siihen asti ennätyksellinen, 87 cavalieria.

1990-luvulla cavalierien määrä nousi ja innostuneita näyttelyharrastajia tuli mukaan. Yhdistys päätti lisätä toisen syksyllä pidettävän erikoisnäyttelyn toimintaansa. Ensimmäinen syksynäyttely pidettiin lokakuussa 1990 Riihimäellä. Se oli kaikkien aikojen ennätys ja koiramäärältään Pohjoismaiden suurin cavalierien erikoisnäyttely, mukana oli 202 koiraa, ilman pentuja.

Vilkkaan näyttelykesän jälkeen syksyn keskivaiheille asettunut erikoisnäyttely on ollut oma menestystarinansa, näytteilleasettajia on riittänyt. Näin yhdistys on tällä vuosikymmenellä vakiinnuttanut kaksi erikoisnäyttelyä vuosittaiseen toimintaansa, yksi keväällä (päänäyttely), toinen syksyllä.

Näyttelyn jälkeen on yleensä kokoonnuttu yhteiselle näyttelylounaalle. Tässä yhteydessä tuomareilla on ollut tilaisuus tuoreeltaan kertoa näkemyksiään päivän näytteilleastetuista koirista. Lounas on nautittu viime vuosina näyttelypaikalla, jolloin koiratkin ovat voineet olla läsnä.

Kesäpäivät

Ensimmäiset omat kesäpäivät vietettiin Aulangon kauniissa ympäristössä vuonna 1986. Ohjelmaan kuului cavalierien turkinhoitoa, Open Show ja kesäiseen tapaan uintia ja makkaranpaistoa. Open Show’n tuomarina toimi Marja Kurittu ja show’ssa palkittiin myös kaunein pää ja paras hännänheilutus.

Kesäpäivät saivat niin innostunnen vastaanoton, että niistä muodostui jokavuotinen viikonlopputapahtuma. Niitä on pidetty Aulangon lisäksi Punkaharjulla, Jurvassa, Kennel Lagoonissa Riihimäellä ja useampaan kertaa Aitoon kotitalousoppilaitoksella. Ohjelmaan on säänönmukaisesti kuulunut Hilkka Laitamon opastus cavalierin hoidosta, näyttelyharjoituksia, ja osallistuttu leikisti vaan näyttelyyn, Match tai Open Show’hun. Näissä tuomareina on ollut rodun pitkäaikaisia kasvattajia. Juoksukilpailu, lapsi ja koira -kilpailu sekä isä ja koira -kilpailu ovat saaneet varauksettoman vastaanoton. Kesäpäivät ovat olleet hyvin suosittuja ja niillä on ollut mukavan yhdessäolon lisäksi ohjelmaa niin uusille koiran omistajille kuin myös kokeneemmille kasvattajille ja harrastajille.

Kaksikymmentävuotisjuhlat

Cavalieriyhdistyksen täyttäessä 20 vuotta juhlittiin 27.3.1993 vuosikokouksen yhteydessä Hotelli Pasilassa Helsingissä. Perustajajäsenistä paikalla olivat Annukka Paloheimo (Kankaanpää) ja Leila Kankaanpää. Anja Szyskiewicz (Satukangas) lähetti terveisensä. Juhlassa jaettiin yhdistyksen ensimmäiset kultaiset ansiomerkit, jotka saivat Hilkka Laitamo, Ritva Poikolainen ja Liisa Posa. Hopeisen ansiomerkin sai Rainer Vuorinen. Eläinlääkäri Mikael Ilves kertoi omasta cavalierien sydäntutkimuksestaan, Jatta Haltsonen esitti koirien muotinäytöksen ja ilta huipentui viihdetaiteilija Jukka Puotilan showesitykseen.

Cavalier-lehti

Yhdistyksen oma julkaisu Cavalier on ilmestynyt vuodesta 1974. Ensimmäisen numeron painomäärä oli 60 kappaletta ja sen toimittajina olivat Anne Heinonen (nyk. Lindström) ja Annukka Kankaanpää (nyk. Paloheimo). Alkuvuosina lehti ilmestyi kahdesti vuodessa. Vuodesta 1982 lehti on ilmestynyt neljä kertaa vuodessa. Vuonna 1990 Gun Holmströmin päätoimittajakaudella lehti koki muodonmuutoksen, myös koko muuttui tavallisia aikakauselehtiä vastaavaksi.

Painomäärä lähenee 1600 kappaletta. Joulunumeroita on julkaistu väripainoksina. Lehden sisältö on käsittänyt ajankohtaista cavaliereista, näyttelytuloksia, koirienterveyteen liittyviä artikkeleita ja tärkeitä tiedotteita. Yhdistyksen jäsenet ovat muistaneet lehden toimitusta kirjoituksin ja kuvin, mutta myös ulkopuolisten artikkeleita on ollut.

Cavalierin kanssa uudella vuosituhannella

Vuonna 2008 tuli yhdistyksellä täyteen 35 vuotta. Se on viimeistän täysi-ikäisyyden merkki, yhdistys on vakiinnuttanut paikkansa Yhden Suomen suosituimman koirarodun rotujärjestönä niiden monien muiden joukossa.

Cavalierin ihana luonne ja ihmisläheisyys on tehnyt siitä kaiken kansan koiran. Jokainen rotuun tutustunut tietää: Elämä ilman cavalieria ei ole oikeaa elämää.

Marja Walleniuksen
artikkelin pohjalta.